Pariterapia

Pariterapia tarjoaa apua ristiriitoihin, joita parin on vaikeaa ratkaista itse. Ratkaisemattomat ristiriidat purkautuvat parisuhteessa hyvin monin tavoin mm. syyttelynä, mustasukkaisuutena, pettymyksinä ja loukkaantumisina.

Yleisiä syitä hakeutua pariterapiaan ovat erilaiset kommunikaatio-ongelmat, vaikeudet täyttää kumppanin tarpeita ja olla läsnä. Suhteessa voi olla myös päihdeongelmia, seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia, uskottomuutta tai väkivaltaa.
Pariterapiassa tarkastellaan parin tapoja toimia suhteessa ja selvitellään ongelmien ja oireiden pohjimmaisia syitä. Menneisyyden ratkaisemattomat ongelmat ja esimerkiksi lapsuudenkodista perityt toimintamallit voivat heijastua tapoihin toimia parisuhteessa. Terapiassa tällaisia paridynamiikkaan vaikuttavia tekijöitä tehdään näkyviksi, koska pari ei välttämättä itsekään tiedosta niitä.

Pariterapian tavoite on opastaa kumppanit käymään entistä avoimempaa ja objektiivisempaa keskustelua dialogia toistensa kanssa.

Perheterapia
Perheterapia on ammatillinen ja tietoinen pyrkimys ja keino tutkia, ymmärtää ja hoitaa perheen sisäisen vuorovaikutuksen kokonaisuudessa ja yksittäisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä. Perheterapian teoreettiset lähtökohdat ovat mm. psykodynaamisesta teoriasta, kognitiivisesta teoriasta ja erityisesti systeemikeskeisestä perhetutkimuksesta muodostuneessa kokonaisuudessa.
Perheterapia on käytännössä hoitomuoto, jossa terapeutti (tai useampi terapeutti tai hoitotiimi) hoitaa yhtä aikaa yhtä tai useampaa perheenjäsentä, toisinaan myös laajempaa vuorovaikutusverkostoa.

Hoidon vaikutuksesta tavoitteena on perheen sisäisen vuorovaikutusjärjestelmän muuttuminen psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia edistäväksi. Tämä tapahtuu erityisesti pyrkimällä löytämään perheen vuorovaikutuksessa olemassa olevat myönteiset voimavarat.

Perheterapia soveltuu erityisesti vaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoitoon, mutta myös monin lievempiin psyykkisiin ja psykosomaattisiin häiriöihin. Perheen elämänkaaren kriisitilanteessa (esim. lasten itsenäistymiseen liittyvät normaalikriisit tai perheen hajoamiseen liittyvät kriisit) perheterapialla autetaan selvittämään lukkiutunutta vuorovaikutustilannetta. Perheterapiaa käytetään sekä itsenäisenä psykoterapiana että muiden psykoterapioiden tukihoitona.

Perheterapiaan osallistuvilta perheenjäseniltä edellytetään ainakin orastavaa valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina. Tämä valmius syntyy joko perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa jo ennen hoitoon hakeutumista tai vuorovaikutusprosessissa perheen ja terapeutin välillä ns. terapeuttisessa systeemissä.

Hoidon toteutuminen vaihtelee huomattavasti kestoltaan ja tiheydeltään. Hoito voi tapahtua kerran viikossa, kerran kuukaudessa ja jopa harvemminkin. Kriisitilanteessa perhettä voidaan tavata myös päivittäin. Perheterapian kesto vaihtelee muutamasta käynnistä n. 20. käyntiin, jolloin sen kokonaiskesto voi olla puolesta puoleentoista vuotta, toisinaan myös pitempään.

Perheterapeutit ovat suurin psykoterapeuttiryhmä Suomessa.

Kriisiterapia
Ihminen joutuu joskus kohtaamaan odottamattomia asioita, jotka voivat ylittää hänen henkisen sietokykynsä. Kriisiterapiassa käydään läpi tuskallisia tapahtumia ja tasoitetaan hellävaraisesti tietä eteenpäin. Toisinaan kriisi voi olla uuden alku ja väline, jonka avulla elämä voi muuttua paremmaksi.

Traumaattisessa kriisissä ihminen kohtaa äkkiarvaamatta epätavallisen voimakkaan tapahtuman, joka aiheuttaisi psyykkistä kärsimystä lähes kenelle tahansa. Siksi traumaattisen kriisin synnyttämä ahdistus, pelko ja levottomuus eivät ole merkki psyykkisestä häiriöstä. Yleensä kyse on siitä, että psyykkisesti terve ihminen on joutunut tavanomaisesta poikkeavaan tilanteeseen, jossa hänen selviytymiskeinonsa ovat tilapäisesti riittämättömät.

Kriisiterapia on yleensä lyhytterapiaa, joka perustuu esimerkiksi psykodynaamiseen, kognitiiviseen tai ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan. Tällöin terapeutit eivät edusta puhtaasti yhtä koulukuntaa, vaan kriisin hoidossa käytetään monenlaisia menetelmiä.
Yhteistä kriisiterapian eri muodoille on se, että hoitojaksot ovat melko lyhyitä (6-12 kuukautta) ja että niiden kesto on määritelty etukäteen. Tarvittaessa hoitoa voidaan jatkaa pitkällä terapialla. Traumaattinen kokemus voi nimittäin laukaista ihmisessä tarpeen pohtia itseään ja elämäänsä aiempaa syvällisemmin. Aiemmat kriisit, niihin liittyvät tuskalliset muistot ja lapsuudenkokemukset saattavat aktivoitua ja niiden läpikäyminen vie aikaa.

Psykodynaamisesti suuntautuvassa työskentelyssä tutkitaan kriisin aiheuttanutta tilannetta ja sitä, mikä merkityksiä tapahtumalla on ihmiselle. Tämän myötä voidaan ymmärtää, miksi joku reagoi tiettyyn tapahtumaan voimakkaasti ja joku muu paljon vähemmän tai ainakin eri tavalla. Terapiassa asioihin liittyvät yksityiset merkitykset pyritään saamaan selville käymällä läpi ihmisen elämäkertaa ja kehityshistoriaa.